Kun poliisi on suorittanut rikosasiaan liittyvän esitutkinnan, rikosasia siirretään syyttäjälle syyteharkintaan. Syyteharkinta on prosessi, jossa syyttäjä päättää, nostaako hän epäillystä rikoksesta syytteen vai ei. Syyttäjän on lain mukaan nostettava syyte epäillystä rikoksesta, jos se on laissa säädetty rangaistavaksi, sen syyteoikeus ei ole vanhentunut ja on olemassa todennäköisiä syitä rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi. Mikäli syyte päätetään nostaa, syyttäjä laatii tapauksesta haastehakemuksen, jossa hän kuvailee, mitä rikosta syyte koskee. Kuvauksessaan syyttäjä kertoo mitä asiassa on hänen tietojensa mukaan tapahtunut ja kertoo, mikä rikos on hänen mielestään kyseessä. Tämän jälkeen asia etenee tuomioistuimen ratkaistavaksi.
Syyttämättä jättäminen
Syyttäjä voi kuitenkin monessa erilaisessa tilanteessa jättää syytteen nostamatta. Tällöin hän laatii kirjallisen päätöksen syyttämättä jättämisestä ja perustelee siihen johtaneet syyt. Perusteluista on ilmettävä ne seikat ja todisteet sekä näytön arviointi ja oikeudellinen päättely, joihin päätös perustuu. Päätös perusteluineen toimitetaan syyttämättä jätetylle epäillylle sekä asianomistajalle eli uhrille. Asianomistajalla on oikeus itse nostaa syyte rikoksesta, vaikka syyttäjä olisi päättänyt jättää syytteen nostamatta. Kannattaa kuitenkin huomioida, että asian vieminen oikeuteen ilman syyttäjän myötävaikutusta lisää asianomistajan kuluriskiä ja sitä kannattaakin harkita aina tarkoin.
Syyttäjä jättää syytteen nostamatta, jos rikokseen epäillyn syyllisyydestä ei ole riittävää näyttöä. Useimmiten syyte on siis nostettava, jos on olemassa todennäköisiä syitä rikosepäilyn tueksi. Syyttäjä voi kuitenkin luopua myös näissä tilanteissa syytteen nostamisesta harkinnanvaraisella perusteella, jos esimerkiksi rikos on vähäinen, rikoksesta epäilty on alaikäinen, asian jatkamisen kustannukset tulisivat kohtuuttomiksi tai jos rangaistusta olisi pidettävä kohtuuttomana tai se ei olisi tarkoituksenmukainen.
Rikoksen vähäisyyden perusteella syyttämättä jättäminen edellyttää, että rikoksesta ei ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakko ja että rikosta on sen haitallisuus tai siitä ilmenevä tekijän syyllisyys huomioon ottaen pidettävä vähäisenä. Vähäisyyden arvioinnissa mittapuuna käytetään epäillyn rikoksen vertaamista saman rikoslajin eli esimerkiksi näpistyksen normaalitapaukseen.
Anna Annian auttaa
Asianajajamme auttavat sinua mielellään, mikäli sinulla heräsi aiheen tiimoilta jotain kysyttävää. Tarjoamme sinulle 15 minuutin ilmaisen alkukartoituksen, jossa voit keskustella tilanteestasi asianajajamme kanssa. Voit ottaa meihin yhteyttä ilman sitoutumista matalalla kynnyksellä. Pyynnöstä voimme myös antaa sinulle hinta-arvion koko toimeksiannosta, jos päätät aloittaa yhteistyön kanssamme. Ota yhteyttä!
