Vanhempien erotilanne muuttaa koko perheen dynamiikkaa ja vaatii myös lapselta sopeutumista uuteen arkeen. Tavallisesti eron seurauksena lapselle aiheutuu noin vuodesta kahteen kestävä kriisi tai riippuen vanhempien eron vaikeudesta pidempikin. Riitaisat erot ja vanhempien erityisen huonot välit saattavat johtaa tilanteeseen, jossa toinen vanhempi pyrkii tahallaan etäännyttämään lasta toisesta vanhemmasta. Tällöin puhutaan vieraannuttamisesta. Pahimmillaan vieraannuttaminen johtaa lapsen ja vieraannutetun vanhemman välien katkeamiseen. Lapsen vieraannuttaminen voi tapahtua esimerkiksi manipuloimalla lasta eri tavoin, kuten luomalla kielteisiä mielikuvia toisesta vanhemmasta. Myös tapaamisten toteutuminen saatetaan estää perusteettomasti. Jotta voidaan puhua vieraannuttamisesta, lapsen ja vanhemman suhteen on tullut aiemmin olla myönteinen.
Vieraannuttaminen vaikuttaa lapsen hyvinvointiin erityisen haitallisesti. Lapsi saa vieraannutetusta vanhemmastaan kielteisen, mustamaalatun näkemyksen ja syntyy vastakkainasettelua vanhempien välillä. Usein lapsen ainoaksi vaihtoehdoksi jää valita puolensa ’’hyvän’’ ja ’’pahan’’ vanhemman väliltä. Myöhemmin lapsi saattaa kuitenkin kokea pettäneensä toisen vanhempansa. Tämän vuoksi lapsi saattaa elämänsä aikana kokea esimerkiksi syyllisyyttä, turvattomuutta ja itseinhoa. Vieraannuttamisen seurauksena lapselle voi kehittyä pitkäkestoisia psyykkisiä vaikeuksia.
Lapsen etu edellä
On kuitenkin hyvä muistaa, että tapaamisia rajoitettaessa ei aina ole kyse vieraannuttamisesta. Vanhempi saattaa olla aidosti huolissaan lapsen hyvinvoinnista ja haluaa vain suojella lasta. Lapsi saattaa myös itse kieltäytyä vanhempansa tapaamisesta. Syynä voi olla esimerkiksi jo entuudestaan huonot välit toiseen vanhempaan tai ikävät kokemukset aiemmista tapaamisista. Loppuen lopuksi tuomioistuimessa käsiteltävissä tapauksissa kyse onkin siitä, ovatko vanhemmat toimineet tilanteessa lapsen edun mukaisesti.
Lapsenhuoltolain mukaan vanhemman on kasvatustehtävässään vältettävä kaikkea, mikä on omiaan aiheuttamaan haittaa lapsen ja toisen vanhemman väliselle suhteelle. Säännös ilmaisee epäsuorasti vieraannuttamisen lainvastaisuuden jättäen kuitenkin paljon tulkinnanvaraa. Lapsen vieraannuttamisesta aiheutunut riitatilanne on aina hyvin haastavaa osapuolille, minkä vuoksi lapsiasioihin perehtyneen asianajajan apu on enemmän kuin tarpeen. Kunkin tapauksen erityispiirteet on osattava ottaa yksilöllisesti huomioon. On tärkeää arvioida tilannetta oikein ja kyettävä esittämään ne seikat, jotka ovat vieraannuttamisväitteiden ja riidan ratkaisemisen kannalta olennaisia ja lapsen edun mukaisia.
