Avioero ja ositus
Osituksen tavoitteena on varmistaa oikeudenmukainen ja tasapuolinen varojen jako avioeron yhteydessä. Avioeron ositus voi tapahtua joko puolisoiden keskinäisellä sopimuksella tai pesänjakajan päätöksellä. Osituksen yhteydessä huomioidaan myös puolisoiden velat ja muut sitoumukset.
Me olemme apunasi avioeron osituksessa
Anniasta saat ihmisen avuksesi silloin, kun tarvitset apua avioeron osituksen kanssa.
Mikä on avioero-ositus?
Avioero-ositus on oikeustoimi, joka toteutetaan, kun avioliitto päättyy. Osituksessa puolisoiden avio-oikeuden alainen omaisuus ensin selvitetään, ja sitten tasataan. Avioliitto päättyy avioerohakemuksen myötä tai puolison kuolemaan; osituksen kannalta ei ole merkitystä kummalla tavalla avioliitto päättyy. Avioerohakemus voidaan laatia molempien puolisoiden toimesta yhdessä, tai sen voi tehdä toinen puoliso yksin; tälläkään ei osituksen kannalta ole merkitystä. Ositus alkaa, kun toinen puolisoista sitä vaatii – laki tähän ei kuitenkaan puolisoita velvoita, sillä osituksen toteuttamiselle ei ole asetettu määräaikaa.
Avio-oikeus tarkoittaa sitä, että puolisot ovat oikeudellisesti oikeutettuja toistensa varallisuuteen avioeron sattuessa, paitsi siltä osin kuin he ovat tehneet avioehtosopimuksen. Osituksessa selvitetään ensin kummankin puolison varallisuus, minkä jälkeen varat jaetaan tasan, ellei toisin ole sovittu tai avioehtosopimuksessa määrätty.
Milloin ositus täytyy tehdä?
Ositusperuste, eli päivä jonka arvon mukaan varat ja velat arvostetaan osituksessa, syntyy sinä päivänä, jolloin avioerohakemus tulee vireille puolisoiden kotipaikan käräjäoikeuteen, tai avioliiton päättyessä puolison kuoleman johdosta. Ositus on hyvä hoitaa alta pois pian avioeron jälkeen, silloin osituksen toteuttaminen on helpompaa ja nopeampaa – osituksen tekeminen tässä vaiheessa on siis myös kustannuksiltaan yleensä edullisempi.
Toisaalta tekemättä oleva ositus nousee esiin viimeistään toisen puolison kuoleman jälkeen ja ositus jää tällöin kuolinpesää hoitavien harteille. Tällöin on myös mahdollista, että entinen puoliso tulee kuolinpesän osakkaaksi tekemättä olevan osituksen vuoksi ja saa osituksen myötä tasinkona osan kuolinpesän varoista, jotka muutoin menisivät vainajan perillisille.
Mitä jos ositusta ei ole tehty?
Usein törmää myös tilanteisiin, joissa ositusta ei ole tehty, koska puolisot ovat eronneet sovussa ja suullisesti jakaneet omaisuuden keskenään. Suullisen sopimuksen toteen näyttäminen on usein kuitenkin haastavaa tai mahdotonta. Toisen puolison kuoltua hänen perillisensä voivat vaatia osituksen suorittamista.
Tällaisen tilanteen varalle olisi hyvä olla olemassa kirjallinen ositussopimus, jossa edes lyhyesti todetaan, että kummallakaan puolisolla ei ole avio-oikeutta mihinkään toisen puolison omaisuuteen, omaisuus on avioeron jälkeen suullisesti jaettu, eikä puolisoilla ole enää mitään vaatimuksia toista kohtaan. Ositussopimus on myös allekirjoitettava osapuolten, sekä kahden esteettömän todistajan toimesta.
Miten ositusta vaaditaan?
Vaatimus esitetään entiselle aviopuolisolle tai hänen perillisilleen jos avioliitto on päättynyt kuolemaan. Puolisoilla on aina ositusperusteen syntyhetkestä alkaen oikeus esittää ositusvaatimus. Jos toisen puolison omaisuus on ajankulun myötä kasvanut merkittävästi, varakkaampi puoliso voi olla hyvinkin vastahakoinen tekemään sopimusta osituksesta (sopimusositus). Tällöin vaihtoehdoksi jää hakea käräjäoikeuden määräämää pesänjakajaa suorittamaan ositus (toimitusositus).
On siis mahdollista, että toinen puolisoista on ennen avioliittoa perustanut pienyrityksen, jonka arvo 30 vuoden kuluttua on moninkertaistunut miljoonien arvoiseksi. Jos ositusta ei vielä ole haluttu tehdä, ja toinen puoliso esittää ositusvaatimuksen, hän voi olla oikeutettu saamaan entiseltä puolisoltaan merkittävän omaisuuden tasinkona.
Mitä avio-oikeus toistensa omaisuuteen tarkoittaa?
Lähtökohtana on, että puolisoilla on avio-oikeus toisen koko omaisuuteen, joka heillä oli avioliiton aikana, vaikka se olisi saatu ennen avioliittoa. Avio-oikeuden voi sulkea pois tai rajoittaa sitä avioehtosopimuksella. Lisäksi on mahdollista, että perintönä saadun omaisuuden osalta avio-oikeus on suljettu pois perinnönjättäjän tekemällä testamentilla. Jos avio-oikeus toisen puolison varallisuuteen on rajoitettu, omaisuutta ei puoliteta. Kannattaa selvittää faktat avioehtosopimuksesta ennen kuin avioehto tehdään. Avio-oikeus on laskennallinen eli molempien puolisoiden omaisuus eli varat ja velat lasketaan yhteen, jolloin saadaan omaisuuden yhteinen säästö.
Miten ositus tehdään?
Osituksessa ensiksi lasketaan yhteen kummankin puolison omaisuuden kokonaissumma erikseen. Tämän jälkeen omaisuudet lasketaan yhteen, jolloin saadaan avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästö. Tämä summa jaetaan kahteen osaan, jolloin saadaan kummankin puolison laskennallinen osuus avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta. Jos toisen puolison omaisuus on tätä summaa suurempi, hän on velvollinen maksamaan tasinkoa vähemmän omistavalle puolisolle siten, että molempien omaisuuden arvo on yhtä suuri. Tasinkoa maksava osapuoli saa itse valita, maksaako hän tasingon rahana tai vaikkapa osakkeina tai kiinteistönä.
Asian havainnollistamiseksi voidaan esimerkiksi ajatella, että puoliso A omistaa 50.000 euroa rahaa ja puoliso B 100.000 euron arvoisen yrityksen ja 50.000 euron arvoisen asunnon. Puolisoiden avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästö on yhteensä 200.000 euroa, josta kummankin puolison laskennallinen osuus on 100.000 euroa. Koska A:n henkilökohtainen omaisuus on vain 50.000 euroa, B:n on maksettava hänelle 50.000 euroa tasinkona, jonka jälkeen molemmilla puolisoilla on yhteensä 100.000 euron edestä omaisuutta. B saa itse valita maksaako hän tasingon rahana vai luovuttaako hän esimerkiksi asunnon A:lle.
Jos edellä kuvatussa tilanteessa puolisot ovat avioehtosopimuksella rajoittaneet A:n avio-oikeutta B:n omaisuuteen siten, että avioehtosopimus sisältää avioehdon, jonka mukaan A:lla ei ole avio-oikeutta B:n yritysomaisuuteen. Tällaisella avioehdolla B voi pyrkiä turvaamaan yritystoimintansa jatkuvuuden avioerotilanteessa; ilman avioehtoa B voisi joutua hakemaan lainaa tasingon maksamiseksi tai ajautua jopa konkurssiin. Jotta avioehtoa voidaan soveltaa ositustilanteessa, sen rekisteröinti on oltava asianmukaisesti suoritettu digi ja väestötietovirastossa.
Tällaisessa tilanteessa, jossa avioehdolla on kokonaan suljettu B:n yritysomaisuus avio-oikeuden ulkopuolelle, molempien puolisoiden omaisuus olisi 50.000 euroa, yhteenlaskettuna siis 100.000 euroa, eikä tasinkoa tarvitse maksaa puolin tai toisin.
Avioehtosopimuksen voi myös vapaasti sopia vaikka siten, että avioliiton päättyessä toinen puoliso ei ole lainkaan oikeutettu toisen omaisuuteen; kyseessä on avio-oikeuden poissulkeva avioehto. Jos siis B:n omaisuus on avioehtosopimuksella suljettu avio-oikeuden ulkopuolelle, hänen omaisuuttaan ei huomioida ollenkaan osituslaskelmissa. Tällaisessa tilanteessa A joutuisi maksamaan B:lle tasinkona 25.000 euroa, eli puolet omaisuudestaan.
Yhtälailla avioehtosopimuksella voidaan sopia, että kumpikaan puolisoista ei ole oikeutettu toisen omaisuuteen. Tasinkoa ei tässä tapauksessa tarvitse maksaa. Osituskirja on silti selkeyden vuoksi hyvä laatia, ettei avioehdon olemassaolosta myöhemmin aiheudu perikunnan sisällä riitaa, jos avioliitto on päättynyt puolison kuolemaan.
Mitkä ovat avioero-osituksen suurimmat haasteet?
Varsinkin pitkää avioliittoa seuraava avioero sisältää paljon tunnekuohuja ja erilaisia ajatuksia eron syistä. Osapuolilla voi olla aivan eri näkemykset asioista. Ihmiset ovat erilaisia ja kommunikaatiovaikeudet voivat johtaa kiistoihin. Usein osapuolet ovat pyrkineet sopimaan asiaa, mutta välit ovat niin tulehtuneet, että sopiminen on mahdotonta. Ositus on kuitenkin tehtävä, eikä sitä kannata jättää roikkumaan.
Osituksen sisältöön vaikuttaa omaisuuden laatu ja määrä sekä varallisuuden jaettavuus. Esimerkiksi kiinteistöjen ja yritysten arvottaminen lisäävät usein konflikteja. Lisäksi puolisoiden erilaiset odotukset osituksen lopputuloksesta ja yksinkertaisesti osituksen ymmärtäminen voivat mutkistaa prosessia. Lisää ongelmia voi aiheuttaa piiloon jääneet varat tai velat, jotka vaikuttavat ositukseen. Omaisuuden piilottaminen on rangaistava teko. Mikäli omaisuutta on piilotettu, ositus voi peräytyä. Tällöin voi tehdä poliisille tutkintapyynnön, joka vaatii prosessille taas lisää aikaa. Yhteenvetona riitaisa avioero-ositus vaatii tarkan suunnittelun, rehellisen kommunikaation ja usein ammattilaisen apua selvitäkseen kaikista haasteista.
Omaisuuden arvostus avioero-osituksessa on haastavaa
Oli kyseessä sitten sopimusositus tai toimitusositus, puolisoilla on velvollisuus antaa osituksen toteuttamiseksi tieto kaikesta omaisuudestaan. Omaisuuden salaaminen ja peittely voi johtaa rikoslain mukaiseen petostuomioon, joka ankarimmillaan voi johtaa neljän vuoden vankeustuomioon.
Edellä mainitun yritys esimerkin lisäksi on olemassa monia muitakin tilanteita, joissa omaisuuden arvo saattaa vuosien kuluessa moninkertaistua. Tällaisia ovat esimerkiksi erilaiset sijoitusomistukset, kuten pörssiyhtiöiden osakkeet, rahasto-osuudet, asunto-osakkeet tai vaikkapa taide-esineet. Tällaisissa tilanteissa jo arvon määrittäminen on usein vaikeaa ja edellyttää ulkopuolista asiantuntijaa arvioimaan omaisuuden arvon.
Lisäksi oikeudellinen apu on mainituissa tilanteissa korostuneen tärkeää, jotta ositus saadaan suoritettua lain mukaisesti eikä asiasta enää tarvitse riidellä valitusasiana tuomioistuimissa. Usein omistava taho toivoo, että omaisuus arvostetaan alhaalle ja toisen puolison taholta taas toivotaan selvitettävän sen todellinen arvo.
Miten riitainen ositus toimitetaan?
Sopimukseen voidaan jo päästä, kun toinen osakkaista ottaa asianajajan mukaan neuvotteluihin. Mikäli sopimukseen ei päästä, ja asia on riitainen, voidaan hakea hakemuksella käräjäoikeudelta ositukseen pesänjakaja. Se puoliso joka hakee määräystä käräjäoikeudelta, voi esittää tehtävään toivomaansa asianajajaa. Tällöin asianajalta on ensi pyydettävä suostumus tehtävään. Pesänjakajan määräämisen jälkeen tyypillisesti järjestetään pesänjakajan toimesta osituskokous, tarvittaessa useampiakin.
Usein kysyttyä avioero-osituksesta
Avioero-ositus on prosessi, jossa erotilanteessa tai sen jälkeen jaetaan puolisoiden omaisuus, huomioiden myös kaikki yksin omistetut omaisuudet. Osituksessa omaisuus jaetaan tasapuolisesti laskennallisesti osapuolten kesken siten, että molemmat puolisot saavat osituksessa saman verran varallisuutta.
Useimmissa tapauksissa aviopuolisoiden yhteinen omaisuus jaetaan tasan eli tehdään ositus. Tämä periaate voi kuitenkin muuttua, jos pari on solminut avioehdon tai muita sopimuksia, jotka määrittävät jaon eri tavoin.
Tasinko on avioero-osituksen yhteydessä käytetty termi, joka viittaa rahamäärään, jonka toinen aviopuolisoista maksaa toiselle. Jaossa voi olla tilanteita, joissa toisella puolisolla on oikeus suurempaan osuuteen yhteisestä omaisuudesta esimerkiksi aiemmin tekemien panostusten tai avioehdon ehtojen perusteella.
Avioehto on sopimus, joka määrittelee omaisuuden jaon avioeron tai toisen puolison kuoleman yhteydessä. Se mahdollistaa poikkeuksen tasa-arvoisesta jaosta, suojellen erityistä omaisuutta ositukselta tai määrittäen toisenlaiset jakoperusteet.
Ilman avioehtoa tai vastaavaa sopimusta avioero-ositusta ei voi välttää. Omaisuus jaetaan lain määräämällä tavalla, ellei toisin ole sovittu. Ositus tulee tehtäväksi viimeistään toisen puolison kuollessa hänen jälkeensä tehtävän perukirjan yhteydessä.
Yhteiset velat jaetaan yleensä tasan avioeron yhteydessä. Henkilökohtaiset velat pysyvät sen sijaan kunkin puolison vastuulla. Velkojen käsittely voi vaihdella lain ja velan luonteen mukaan.
Omaisuuden jaon kesto vaihtelee monien tekijöiden mukaan, kuten omaisuuden määrän ja puolisoiden välisten neuvottelujen perusteella. Prosessi voi venyä kuukausista vuosiin. Sovinnollinen asia sen sijaan voidaan hoitaa hyvinkin nopeasti.
Vaikka omaisuuden jakaminen on mahdollista ilman lakimiehen apua, lakimiehen käyttöä suositellaan oikeudellisten seikkojen varmistamiseksi ja oikeuksien turvaamiseksi. Jos osituksessa ilmenee oikeudellisia virheitä ja tämä huomataan vasta perunkirjoituksen yhteydessä, tämä aiheuttaa herkästi riitaa perikunnan sisällä. Ammattitaitoinen lakimies edistää asiaa aina sovinnollisesti.
Mikäli toinen osapuoli kieltäytyy omaisuuden jaosta, asiaan voidaan hakea pesänjakaja tuomioistuimelta. Pesänjakaja antaa osituksessa ratkaisun, mikäli osapuolet eivät pääse sovintoon. Pesänjakajan jakoratkaisua voidaan moittia kuuden kuukauden kuluessa käräjäoikeudelle, jolloin ositus jatkuu tuomioistuinkäsittelyssä riita-asiana.
Kansainvälisen omaisuuden jako riippuu eri maiden laeista ja sopimuksista. Monimutkaisissa tapauksissa tarvitaan sekä paikallista että kansainvälistä juridista asiantuntemusta. Suosittelemme erityisesti kansainvälisissä tilanteissa hankkimaan aina lakimiehen avustamaan osituksessa.
Anna Annian auttaa
Olemme Annialla hoitaneet jo 10 vuoden ajan lukemattomia ositustapauksia, jotka ovat ajoittain olleet erittäin riitaisia ja haastavia. Ota meihin yhteyttä, niin katsotaan yhdessä sinulle kustannustehokkain lähestymistapa osituksen hoitamiseksi.
Aiheesta lisää
Osituksessa huomioitavat varat ja velat, ilmoitusvelvollisuus ja omaisuuden salaaminen
Aviopuolisoiden päätyessä avioeroon tulee heidän omaisuudestaan tehdä ositus tai erottelu. Osituksessa puolisoiden avio-oikeuden alainen omaisuus lasketaan yhteen ja jaetaan puoliksi.
Miten välttää sudenkuopat avioero-osituksessa?
Avioero tulee vireille, kun toinen puolisoista tai molemmat puolisot yhdessä jättävät avioerohakemuksen käräjäoikeudelle. Samalla syntyy ositusperuste ja puolisoiden omaisuus arvostetaan tähän hetkeen. Sen jälkeen voidaan toteuttaa avioero-ositus. Avioliitossa puolisot omistavat itse oman omaisuutensa ja avioero-osituksen tarkoituksena on avio-oikeuden toteuttaminen eli
Apua, ositus tekemättä. Mitä merkitystä sillä on?
Avioero-ositusta ei kannata jättää tekemättä, sillä se voi vaikuttaa aikanaan osapuolten perinnönjakoon. Ota meihin yhteyttä ja laaditaan yhdessä ositussopimukset kuntoon!
