Mikä on avioero-ositus?
Avioliitto ja ero siitä on aina suuri elämänmuutos ihmiselle. Avioero-ositus on oikeustoimi, joka toteutetaan, kun avioliitto päättyy. Välillä voi tarvita apua, kun ositus on tekemättä. Mitä merkitystä sillä on? Osituksessa puolisoiden avio-oikeuden alainen omaisuus ensin selvitetään, ja sitten tasataan. Avioliitto päättyy avioero hakemuksen myötä tai puolison kuolemaan; osituksen kannalta ei ole merkitystä kummalla tavalla avioliitto päättyy. Avioerohakemus voidaan laatia molempien puolisoiden toimesta yhdessä, tai sen voi tehdä toinen puoliso yksin; tälläkään ei osituksen kannalta ole merkitystä. Ositus alkaa, kun toinen puolisoista sitä vaatii – laki tähän ei kuitenkaan puolisoita velvoita, sillä osituksen toteuttamiselle ei ole asetettu määräaikaa.
Milloin ositus pitää tehdä?
Ositusperuste on se päivä, joka ratkaisee sen, mitkä varat ja velat kuuluvat ositukseen. Ositusperuste on se päivä, jolloin avioerohakemus on tullut vireille osapuolten kotipaikan käräjäoikeuteen, tai toisen puolison kuolinpäivä. Ositus on hyvä hoitaa alta pois pian avioeron jälkeen, silloin osituksen toteuttaminen on helpompaa ja nopeampaa – osituksen tekeminen tässä vaiheessa on siis myös kustannuksiltaan yleensä edullisempi. Toisaalta tekemättä oleva ositus nousee esiin viimeistään toisen puolison kuoleman jälkeen ja ositus jää tällöin kuolinpesää hoitavien harteille. Tällöin on myös mahdollista, että entinen puoliso tulee kuolinpesän osakkaaksi tekemättä olevan osituksen vuoksi ja saa osituksen myötä tasinkona osan kuolinpesän varoista, jotka muutoin menisivät vainajan perillisille.
Mitä jos ositusta ei ole tehty?
Usein törmää myös tilanteisiin, joissa ositusta ei ole tehty, koska puolisot ovat eronneet sovussa ja suullisesti jakaneet omaisuuden keskenään. Suullisen sopimuksen toteen näyttäminen on usein kuitenkin haastavaa tai mahdotonta. Toisen puolison kuoltua hänen perillisensä voivat vaatia osituksen suorittamista. Tällaisen tilanteen varalle olisi hyvä olla olemassa kirjallinen ositussopimus, jossa edes lyhyesti todetaan, että kummallakaan puolisolla ei ole avio-oikeutta mihinkään toisen puolison omaisuuteen, omaisuus on avioeron jälkeen suullisesti jaettu, eikä puolisoilla ole enää mitään vaatimuksia toista kohtaan. Ositussopimus on myös allekirjoitettava osapuolten, sekä kahden esteettömän todistajan toimesta.
Miten ositusta vaaditaan?
Vaatimus esitetään entiselle aviopuolisolle tai hänen perillisilleen jos avioliitto on päättynyt kuolemaan. Puolisoilla on aina ositusperusteen syntyhetkestä alkaen oikeus esittää ositusvaatimus. Jos toisen puolison omaisuus on ajankulun myötä kasvanut merkittävästi, varakkaampi puoliso voi olla hyvinkin vastahakoinen tekemään sopimusta osituksesta (sopimusositus). Tällöin vaihtoehdoksi jää hakea käräjäoikeuden määräämää pesänjakajaa suorittamaan ositus (toimitusositus). On siis mahdollista, että toinen puolisoista on ennen avioliittoa perustanut pienyrityksen, jonka arvo 30 vuoden kuluttua on moninkertaistunut miljoonien arvoiseksi. Jos ositusta ei vielä ole haluttu tehdä, ja toinen puoliso esittää ositusvaatimuksen, hän voi olla oikeutettu saamaan entiseltä puolisoltaan merkittävän omaisuuden tasinkona.
Mitä avio-oikeus toistensa omaisuuteen tarkoittaa?
Lähtökohtana on, että puolisoilla on avio-oikeus toisen koko omaisuuteen, joka heillä oli avioliiton aikana, vaikka se olisi saatu ennen avioliittoa. Avio-oikeuden voi sulkea pois tai rajoittaa sitä avioehtosopimuksella. Lisäksi on mahdollista, että perintönä saadun omaisuuden osalta avio-oikeus on suljettu pois perinnönjättäjän tekemällä testamentilla. Jos avio-oikeus toisen puolison varallisuuteen on rajoitettu, omaisuutta ei puoliteta. Kannattaa selvittää faktat avioehtosopimuksesta ennen kuin avioehto tehdään. Avio-oikeus on laskennallinen eli molempien puolisoiden omaisuus eli varat ja velat lasketaan yhteen, jolloin saadaan omaisuuden yhteinen säästö.
Avioehtosopimus lyhyesti
Avioehtosopimuksella voidaan muuttaa avio-oikeus suhteita; avio-oikeus rajataan koskemaan vain tiettyä omaisuutta tai vain toista puolisoa. Avioehtosopimuksella voidaan myös sopia miten omaisuus osituksessa pitää jakaa. Avioehtosopimus pitää tehdä avioliiton aikana tai ennen avioliittoa, joka tapauksessa ennen kuin ositusperuste syntyy. Avioehtosopimus tulee myös allekirjoittaa kummankin puolison toimesta. Lisäksi avioehtosopimukselle tulee toteuttaa sen rekisteröinti digi ja väestötietovirastossa.
Avioehtosopimusta voidaan muuttaa avioliiton aikana. Yleinen syy on, että osapuolet haluavat täydentää avioehtosopimusta. Tässä tapauksessa on tärkeä muistaa tehdä uudelleen myös sen rekisteröinti uudelleen digi ja väestötietovirastossa, tämän unohtuminen tarkoittaa ettei avioehtoa voida soveltaa.
Mitä omaisuuden nimiperiaate tarkoittaa?
Suomessa aviopuolisoiden omaisuuden suhteen vallitsee niin kutsuttu nimiperiaate, jonka mukaisesti kumpikin puoliso omistaa avioliiton aikana itse hankkimansa ja/tai saamansa omaisuuden, eikä omaisuus siis ole yhteisomistettua, vaikka molemmat puolisot omaisuutta yhteisesti yleensä käyttävätkin. Tasinko on rahallinen suoritus, ja tasinkoa maksava puoliso saa itse päättää mistä omaisuudesta hän luopuu, kun omaisuus jaetaan. Hän voi myös päättää maksaa tasingon pesän ulkopuolisin varoin.
Miten ositus tehdään?
Osituksessa ensiksi lasketaan yhteen kummankin puolison omaisuuden kokonaissumma erikseen. Tämän jälkeen omaisuudet lasketaan yhteen, jolloin saadaan avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästö. Tämä summa jaetaan kahteen osaan, jolloin saadaan kummankin puolison laskennallinen osuus avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta. Jos toisen puolison omaisuus on tätä summaa suurempi, hän on velvollinen maksamaan tasinkoa vähemmän omistavalle puolisolle siten, että molempien omaisuuden arvo on yhtä suuri. Tasinkoa maksava osapuoli saa itse valita, maksaako hän tasingon rahana tai vaikkapa osakkeina tai kiinteistönä.
Ositus käytännössä ilman avioehtosopimusta
Asian havainnollistamiseksi voidaan esimerkiksi ajatella, että puoliso A omistaa 50.000 euroa rahaa ja puoliso B 100.000 euron arvoisen yrityksen ja 50.000 euron arvoisen asunnon. Puolisoiden avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästö on yhteensä 200.000 euroa, josta kummankin puolison laskennallinen osuus on 100.000 euroa. Koska A:n henkilökohtainen omaisuus on vain 50.000 euroa, B:n on maksettava hänelle 50.000 euroa tasinkona, jonka jälkeen molemmilla puolisoilla on yhteensä 100.000 euron edestä omaisuutta. B saa itse valita maksaako hän tasingon rahana vai luovuttaako hän esimerkiksi asunnon A:lle.
Ositus käytännössä jos avio-oikeutta toisen puolison omaisuuteen on rajoitettu avioehtosopimuksella
Jos edellä kuvatussa tilanteessa puolisot ovat avioehtosopimuksella rajoittaneet A:n avio-oikeutta B:n omaisuuteen siten, että avioehtosopimus sisältää avioehdon, jonka mukaan A:lla ei ole avio-oikeutta B:n yritysomaisuuteen. Tällaisella avioehdolla B voi pyrkiä turvaamaan yritystoimintansa jatkuvuuden avioerotilanteessa; ilman avioehtoa B voisi joutua hakemaan lainaa tasingon maksamiseksi tai ajautua jopa konkurssiin. Jotta avioehtoa voidaan soveltaa ositustilanteessa, sen rekisteröinti on oltava asianmukaisesti suoritettu digi ja väestötietovirastossa.
Tällaisessa tilanteessa, jossa avioehdolla on kokonaan suljettu B:n yritysomaisuus avio-oikeuden ulkopuolelle, molempien puolisoiden omaisuus olisi 50.000 euroa, yhteenlaskettuna siis 100.000 euroa, eikä tasinkoa tarvitse maksaa puolin tai toisin.
Avio-oikeuden poissulkeva ehto
Avioehtosopimuksen voi myös vapaasti sopia vaikka siten, että avioliiton päättyessä toinen puoliso ei ole lainkaan oikeutettu toisen omaisuuteen; kyseessä on avio-oikeuden poissulkeva avioehto. Jos siis B:n omaisuus on avioehtosopimuksella suljettu avio-oikeuden ulkopuolelle, hänen omaisuuttaan ei huomioida ollenkaan osituslaskelmissa. Tällaisessa tilanteessa A joutuisi maksamaan B:lle tasinkona 25.000 euroa, eli puolet omaisuudestaan.
Yhtälailla avioehtosopimuksella voidaan sopia, että kumpikaan puolisoista ei ole oikeutettu toisen omaisuuteen. Tasinkoa ei tässä tapauksessa tarvitse maksaa. Osituskirja on silti selkeyden vuoksi hyvä laatia, ettei avioehdon olemassaolosta myöhemmin aiheudu perikunnan sisällä riitaa, jos avioliitto on päättynyt puolison kuolemaan.
Mitkä ovat avioero-osituksen suurimmat haasteet?
Varsinkin pitkää avioliittoa seuraava avioero sisältää paljon tunnekuohuja ja erilaisia ajatuksia eron syistä. Osapuolilla voi olla aivan eri näkemykset asioista. Ihmiset ovat erilaisia ja kommunikaatiovaikeudet voivat johtaa kiistoihin. Usein osapuolet ovat pyrkineet sopimaan asiaa, mutta välit ovat niin tulehtuneet, että sopiminen on mahdotonta. Ositus on kuitenkin tehtävä, eikä sitä kannata jättää roikkumaan.
Osituksen sisältöön vaikuttaa omaisuuden laatu ja määrä sekä varallisuuden jaettavuus. Esimerkiksi kiinteistöjen ja yritysten arvottaminen lisäävät usein konflikteja. Lisäksi puolisoiden erilaiset odotukset osituksen lopputuloksesta ja yksinkertaisesti osituksen ymmärtäminen voivat mutkistaa prosessia. Lisää ongelmia voi aiheuttaa piiloon jääneet varat tai velat, jotka vaikuttavat ositukseen. Omaisuuden piilottaminen on rangaistava teko. Mikäli omaisuutta on piilotettu, ositus voi peräytyä. Tällöin voi tehdä poliisille tutkintapyynnön, joka vaatii prosessille taas lisää aikaa. Yhteenvetona riitaisa avioero-ositus vaatii tarkan suunnittelun, rehellisen kommunikaation ja usein ammattilaisen apua selvitäkseen kaikista haasteista.
Omaisuuden arvostus avioero-osituksessa on haastavaa
Oli kyseessä sitten sopimusositus tai toimitusositus, puolisoilla on velvollisuus antaa osituksen toteuttamiseksi tieto kaikesta omaisuudestaan. Omaisuuden salaaminen ja peittely voi johtaa rikoslain mukaiseen petostuomioon, joka ankarimmillaan voi johtaa neljän vuoden vankeustuomioon.
Edellä mainitun yritys esimerkin lisäksi on olemassa monia muitakin tilanteita, joissa omaisuuden arvo saattaa vuosien kuluessa moninkertaistua. Tällaisia ovat esimerkiksi erilaiset sijoitusomistukset, kuten pörssiyhtiöiden osakkeet, rahasto-osuudet, asunto-osakkeet tai vaikkapa taide-esineet. Tällaisissa tilanteissa jo arvon määrittäminen on usein vaikeaa ja edellyttää ulkopuolista asiantuntijaa arvioimaan omaisuuden arvon. Lisäksi oikeudellinen apu on mainituissa tilanteissa korostuneen tärkeää, jotta ositus saadaan suoritettua lain mukaisesti eikä asiasta enää tarvitse riidellä valitusasiana tuomioistuimissa. Usein omistava taho toivoo, että omaisuus arvostetaan alhaalle ja toisen puolison taholta taas toivotaan selvitettävän sen todellinen arvo.
Miten riitainen ositus toimitetaan?
Sopimukseen voidaan jo päästä, kun toinen osakkaista ottaa asianajajan mukaan neuvotteluihin. Mikäli sopimukseen ei päästä, ja asia on riitainen, voidaan hakea hakemuksella käräjäoikeudelta ositukseen pesänjakaja. Se puoliso joka hakee määräystä käräjäoikeudelta, voi esittää tehtävään toivomaansa asianajajaa. Tällöin asianajalta on ensi pyydettävä suostumus tehtävään. Pesänjakajan määräämisen jälkeen tyypillisesti järjestetään pesänjakajan toimesta osituskokous, tarvittaessa useampiakin.
Miten pesänjakajan ositusratkaisusta valitetaan?
Pesänjakaja laatii osituskirjan, joka on hänen ratkaisunsa ositukselle, eikä tämä enää edellytä puolisoiden hyväksyntää. Pesänjakajan tekemää ositusta on mahdollista moittia kirjallisesti käräjäoikeudelle kuuden kuukauden kuluessa, jonka jälkeen asia tulee tuomioistuimeen vireille riita-asiana. Ratkaisu tehdään osapuolten vaatimusten pohjalta.
Anna Annian auttaa!
Olemme Annialla hoitaneet jo 10 vuoden ajan lukemattomia ositustapauksia, jotka ovat ajoittain olleet erittäin riitaisia ja haastavia. Ota meihin yhteyttä, niin katsotaan yhdessä sinulle kustannustehokkain lähestymistapa, ositus asiasi hoitamiseksi!
